tiistai 11. lokakuuta 2016

It's been a while

Viime tekstistä onkin jo aikaa ja intian reissun jälkeen onkin jo useampi kuukausi kulunut ilman blogin päivitystä, josta pahoittelut.
Paljon on ehtinyt tässä välissä tapahtua, nyt pääsette vähän kärryille.

Intian jälkeen tulin Suomeen viideksi päiväksi ja lähdin suoraan jenkkeihin, isoon azuza now confferenssiin, joka oli kyllä mahtava ja saatiin monen suomalaisen ystävän kanssa viettää laatuaikaa yhdessä Jeesuksen kanssa ja todistaa upeita juttuja joita Jumala teki.

Confferenssiin jälkeen menin vielä vajaaksi kahdeksi viikoksi vierailemaan bethel-seurakuntaan Reddingiin ja oli kyllä loistavaa aikaa! Jumala sai paljon rohkaista ja opettaa, sekä sain hienoja uusia ystäviä tuona aikana ja näin vanhoja kavereita jotka siellä tälläkin hetkelläkin opiskelevat.

Sitten kaikki tämä aika suomessa! Toukokuusta lähtien olen nyt Suomessa ollut. Viimeiseen 3 vuoteen en ole tainnut  näin montaa kuukautta yhtä soittoa suomessa olla, ja paljon hyvää on kerennyt tapahtua, mahtavia juttuja!

Ollaan muunmuassa saatu kierrellä ympäri suomea ylistämässä yhdessä northwind collectiven perheen kanssa rohkaisemassa ihmisiä, ja viemässä ylistystä eteenpäin. Tämä on myös yksi suuri unelmani, joten olen äärettömän kiitollinen siitä missä saan jo nyt olla mukana, ja miten Jumala on viemässä koko hommaa eteenpäin. On myös monia todistuksia miten Jumala on saanut ihmisiä rohkaista ja miten ihmisiä on myös tullut uskoon ja parantua sairauksistakin näiden tapahtumien kautta!

Toukokuussa oli myös konfferenssi Heidi Bakerin, ja monen upean julistajan ja opettajan kanssa, josta ei varmasti tarvitse edes erikseen mainita että oli upea tapahtuma, ja että Jumala paljon teki työtä sen kautta.

Matkaan on mahtunut myös haastavampia aikoja, joista onneksi ollaan perheen, ystävien ja Jumalan avulla tultu läpi ja uusia tuulia kohti ja odotellessa!
Paljon on ollut aikaa miettiä ja prosessoida tiettyjä asioita, myös joitain asioita ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, mikä on  ajoittain ollut vaikeata, mutta myös todella tarpeellista, että on pystynyt käymään läpi kaiken sen prosessin, ja huomata että eihän se tapa, vaan vahvistaa ja Jumala varmasti saanut opettaa asioita myös kaiken sen keskellä.

Sanotaanko, että perheen, ystävien ja seurakunta yhteyden merkitys on korostunut huomattavasti näinä aikoina.
Hienoimpia ja tärkeimpiä asioita, jota suomessa olon aika on mahdollistanut, on ollut yhteinen aika perheen ja ystävien kanssa sekä oman seurakunta yhteyden rakentuminen ja vahvistuminen.
Mucho importante

Nyt kuitenkin aika jatkaa eteenpäin, Jumalalla on niin paljon opetettavaa ja näytettävää ja hän haluaa viedä rakkauttaan eteenpäin ja mä haluan ehdottomasti koko olemuksestani olla välikappale sen viemisessä.


Uutta tapahtuu


Paljon uusia juttuja on nyt luvassa loppuvuodelle.
Jumala on avannut upeita ovia joista saamme tepastella sisään. Muunmuassa ensikuun lopulla saimme kutsun awakening europe tapahtumaan tukholmaan, friends areenalle, jossa muunmuassa Goldplayllä oli juuri keikka.
Nyt kuitenkin kyseessä kristillinen usean päivän tapahtuma jossa on puhujina maailman tunnetuimpia  opettajia ja saarnaajia ympäri maailmaa. Mukana esimerkiksi Reinhard Bonnke, Ben fitzgerald, Heidi Baker, Todd White ja monia muita.
Myöskin ylistyksessä on monia tunnettuja nimiä kuten bethel music/Jeremy Riddle, Jake Hamilton, Daniel Hagen ja resound band. Myös meidät kutsuttiin johtamaan ylistystä kyseiseen tapahtumaan yhdessä northwind collectiven kanssa, joten saamme olla todella iloisia Jumalan avaamista ovista.

Kuukautta myöhemmin, marraskuun lopulla, saimme kutsun Heidi Bakeriltä, tulla tiimin kanssa Mosambikiin auttamaan ja palvelemaan. Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä että kyseisen reissun ajankohta tulee siirtymään vähän myöhemmäksi, mutta hyvää kannattaa odottaa ;) Tästä olen itsekin todella innoissani! Tiedän että Jumala saa opettaa siellä paljon uutta!

Jalat tulessa 


Mitä kauemmin olen nyt suomessa ollut, sitä palavammaksi on sydän tullut päästä taas uusiin paikkoihin ja maihin julistamaan ja rohkaisemaan ihmisiä. Tiedän että se on Jumalalta ja hän haluaa että viemme ilosanomaa hänestä eteenpäin. Rohkaisemaan toisiamme myös perheenä ja menemään kaikkiin maailman kolkkiin. On niin paljon ihmisiä jotka eivät ole kuulleet siitä toivosta mitä kannamme! On myös niin paljon ihmisiä, jotka eivät

Nytkin jo pari maata noussut sydämelle yli muiden ja seuraavaksi uskon että on vuorossa israel!
Koen että Jumala on selvästi siitä puhunut, ja luotan että hän avaa oikeat ovet ja paljastaa tarkemmin mitä hän haluaa siellä tehdä ja opettaa.

Olen koputellut ovia, ja koputtelen kunnes oikea avautuu. Tästä tulen paljastamaan vielä lisää, heti kun valkenee lisää! Jännittävää mitä herralla on luvassa!

Rukoukseen


Jos koet että haluat rukoilla israelin reissun puolesta jo tässä vaiheessa, olen äärimmäisen kiitollinen!

asiat jotka sydämellä:

-oikeiden ovien avautuminen
-kontaktit
-matkan pituus
-varat reissuun, näistä varmasti vielä tulevaisuudessa vähän tarkemmin, vielä kun ei osaa laskea tarvittavaa määrää, mutta esirukous on aina hyvä!


Siunausta
- Johan




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

What's up? hyvaa palmusunnuntaita.


Nonii!


Toka vika viikko parahtaa huomenna kayntiin, ja lampotilat taalla nousee huimaa vauhtia. huomenna 43 astetta tulossa, saa rukoilla etta mun tuuletin saadaan korjattua tana yona haha.

Mitas tanne? tanaan oli ihan mahtava paiva. Palmu sunnuntai, ja taalla on ollu tapana etta muksut lahtee kaduille kertoo jeesuksesta...naaki taaperot oli 9 aamulla jo tuolla kadulla, aika kova... itsehan olin viela aamutoimilla ja valmistautumassa saarnaamaan, vasta kirkossa kuulin tasta kyseisesta tavasta :D

Taisin viimeks kirjottaa ennen kun bangaloreen lahdin.
Tosiaan menin moikkaamaan muita lahetystyontekijoita ja talla kertaa oli kaksi tyttoa, toinen venajalta ja toinen virosta. He olivat kummatkin kayneet Heidi Bakerin iris-koulun mosambikissa ja kumpikin saivat intian sydamelleen ja toimivatkin koko aikaisina lahetystyontekijoina kalkuttassa, jossa tyoskentelevat paaosin prostituoitujen kanssa, jakaen ilosanomaa ja rakastaen. 
Rohkeita tyttoja. Kaks valkost mimmii kalkuttan kaduilla koko aikasena!
Oli tosi siisti hengata muutama paiva, toisiamme rohkaisten ja todistuksia jakaen.
Jos luitte mun face paivityksen sielta baarista, jossa taa yks mies parani niskakivusta, niin se oli just naiden kanssa myos:)

Yovyttiin paikallisella ywam ( youth with a mission) basella, ja siella oli uusi koulu just alkanu ja olikin mahtava hengailla myos naiden nuorten kanssa jotka oli paattany ettia Jeesusta taysilla.
Oli niin kovia tarinoita, miten jumala oli osan heista pelastanu vuosia kestaneesta huume kierteesta, jossa heroiini piti otteessaan, mutta nyt oli Jumala johdattanut tanne kouluun, ja rakastin kylla viettaa aikaa heidan kanssaan, pelaten, ylistaen ja heidankin kanssaan todistuksia jakaen ja jumalasta kertoen.
Rakastan olla nuorten kanssa jotka on paattany seurata jumalaa taysilla, koska osaan samaistua siihen hyvin, ja monesti naan itseni heidan asemassaan, samoja ensi askeleita ottaen, ja on niin upeeta kun jumala saa valilla kayttaa mua heidan rohkaisemiseen :)

Mahtava reissu siis, uusi ystavia ja kontakteja kasaantui hyva maara.

Oon myos fiiliksissa tasta paivasta, koska tuntuu etten oo paassy kunnolla saarnaamaan nyt vahaan aikaan, ja tanaan oli taas mahdollisuus. Ma niin fiilaan noita ihmisia tuolla seurakunnassa, ja on upeeta kun saa heita rohkaista ja opettaa.
Samalla myos heti muistin kuinka rakastankaan saarnata kun pyhahenki ohjaa, ja haluaa kayttaa mua hanen tyohonsa!

Pari viikkoa jalella, ja muutamaan paikkaan edelleen olis mahdollista paasta puhumaan.
Rukouksessa ja johdatuksessa eteenpain. Toiveena on etta saa viela nahda useempien sielujen pelastuvan ja etta Jumala saa opettaa mua koko ajan enemman.


Yhden makeen todistuksen haluun jakaa. Seuraavassa kuvassa keskella seisova valkopaitainen mies on nimeltaan Ramu, ja kuvan alla on todistus mita hanelle tapahtui vahan aikaa sitten kun olin taalla.





























Nimeni on Govinda Rao ja minulla on 3 poikaa. Toiseksi vanhin poikani on Ramu joka on puuseppä.
9.2.2016 hän meni töihin kuten joka päivä. Hän työskentelee viidennessä kerroksessa, ja poraa ruuveja seinään. Talossa jossa hän työskentelee, sähköjohdot ovat seinän sisällä, Ramu ei tätä tiennyt. Poratessaan ruuvia seinään se osui sähköjohtoon. Hän sai sähkö iskun ja huusi. Ramun työkaveri näki mitä tapahtui ja meni sulkemaan pääkytkimen, joka sijaitsi pohja kerroksessa. Pääkytkin oli lukkojen takana.
Hän meni uudelleen 3 kerrokseen jossa omistaja asui, otti avaimet ja käänsi virran pois. Kun hän meni viidenteen kerrokseen, hän näki Ramun kaatuvan seinän viereen. Ramun jalat ja kädet muuttuivat valkoisiksi. Hän meni Ramun lähelle, pisti korvansa Ramun rintaan ja kuuli heikkoa sydämen sykettä, hyvin hidas pulssi.
Hän alkoi painaa Ramun rintaa kovasti, nopeuttaakseen veren kiertoa, mutta ei nähnyt mitään reaktiota. Hän ei tuntenut sydämen sykettä ja hän luuli Ramun kuolleen. Luuloista huolimatta hän tunsi jonkun sanovan yritä uudelleen, yritä uudelleen. Ja hän alkoi painaa Ramun rintaa. Tällä kertaa hän näki Ramun hieman liikkuvan. Tämän  jälkeen henkilöt hänen ympärillaan veivät Ramun välittömästi sairaalaan, jossa hän sai hoitoa.
Lääkäri sanoi että Ramu on täysin kunnossa.      

Näin Jumala varjeli poikaani. Kiitos Herralle puusepästä joka antoi Ramulle ensihoitoa. Ylistäkää Jeesusta Kristusta joka pelasti poikani kuolemalta.



 Tassa kuvia seurakunnasta ja sen jasenista. Tanaan myos nelja uutta ihmista kavi kasteella.









Olkaa siunattuja siella suomessa. Toivottavasti voitte hyvin!

Much love

-Johan




keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Moro poro


Moikka moi!

Terkut taas taalta intian kuumuudesta (tanaan oli 40c)!
Edellisesta paivityksesta onkin jo useampi paiva ja nyt oli hyva hetki taas kirjotella ja sahkotkin pelaavat! :)

Konfferenssin jalkeen arki taalla on ollut hyvin vaihtelevaa. Kokouksiakin on ollut ja yleensa ne ovat viikonloppuisin, mutta esimerkiksi eilen  tiistai illalla oli kokous eraan seurakunnan jasenen talon katolla. Samalla oli myos muistotilaisuus eraan seurakunnan jasenen poismenon johdosta. Oli siisti kokemus ja tuliset ruokajuhlat heti peraan. Tosi hienoa saada tutustua naihin paikallisiin seurakunnan jaseniin vahan paremmin.
Taa on kylla niin eri kulttuuri ja valilla aika huvittavaakin. Eilen oli joku yleinen hindu juhla ja suurin osa kaupoista oli koko paivan kiinni ja hindu juhlat jatku aamu kuuteen asti. Tarkottaa sita etta meidankin kokous katolla oli samaan aikaan kun naapuri taloissa kuuluu hindu juhlista kantautuvat aanet.

Viikolopuille ei yleensa tarvitse yrittaa keksia mitaan extra tekemista, silla ohjelmaa varmasti loytyy.
Arkipaivat ovat vaihtelevia. Pitaa muistaa etta asun orpokodissa ja hommat pyorivat taalla aamusta iltaan jokapaiva 60 ihmisen lasnaololla.
Haluan pystya olemaan taysin avoin jumalan johdatukselle, ja olenkin koputellut ovia. jotkut ovat sulkeutuneet lyhyella varoitusajalla, joten joustavuutta myos vaaditaan. Pidemmankin tarinan voisin tasta antaa, mutta sanotaanko niin etta henkilokohtaisesti olen kokenut sen niin etta Jumala on myos varjellut minua sulkemalla tiettyja ovia.
Kylla ne oikeat ovet aina aukeavat ja toisinpain, parempi luottaa jumalaan kun huomaat hanen toimivan.

Viime viikolla, paasimme vierailemaan muutamaksi paivaksi usean ajotunnin paassa olevaan toiseen kaupunkiin, jonka koin olevan selvaa johdatusta. Tama sen takia, etta  olin rukoillut jumalaa opettamaan minua lisaa eraasta tietysta aiheesta ja talla matkalla satuimme majoittumaan eraan henkilon luona, joka yllari yllari, olikin aivan expertti juuri talla samalla aihealueella. koin siis etta Jumala sai opettaa mua lisaa myos taman henkilon kautta :)
Kavimme myos heidan seurakunnassaan rohkaisemassa ihmisia. Hyvin pieni seurakunta, mutta kuulin paljon mahtavia tarinoita kuinka tama pastori rohkaisee ihmisia ja kuinka jumala hanen kauttaan toimii.
Nain myos ensimmaista kertaa meren. Kolmen viikon polyn keskella elamisen jalkeen se tuntu ihan sairaan freesilta ja tuli kotonen olo, kun suurimman osan elamastani asuin suomessa saarella suomenlinnassa niin meresta on tullut todella tarkea mulle. Saatiin viettaa pari tuntia veden aarella niin etta paasin kastamaan kupolin veteen.
Elaman pienet ilot ! Ma tarttesin sen ja Jumala myos naki sen ja antoi sen tapahtua :)

Taa on ollut myos hyvaa aikaa kasvaa herran kanssa. Oon saanut puhua useemman kerran seurakunnassa, ja niina hetkina oon joutunut kylla turvautumaan Jumalaan koko sydamesta ja joka kerta han myos on auttanut ja saanut rohkaista ihmisia.
Niinkuin facebookissa jo aikaisemmin kerroin, niin intiassa kristittyjen vainot ovat monessa paikassa myos erittain vakavia, ja tarinoita riittaisi mullakin jakaa vaikka milla mitalla. Ne on niin sairaita etta mieluummin jatan kertomatta.
 Lahinna todistuksia paikallisilta, jotka on kuullu tai olleet paikan paalla nakemassa. Ma en liikaa jaksa siihen keskittya, koska muuten tulee liian vainoharhaseksi ja nain antaa tarkotuksella viholliselle liikaa huomiota kirkkauden sijaan. Sen kun tiedan etta mikaan pelko ei tule Jumalalta, niin tiedan mita ajatuksia ma haluan kuunnella ja mita en.
Mutta tiedan etta se on myos monella jokapaiva ajatuksissa.

Vaikka tama osavaltio missa nyt olen on turvallisempi, niin varsinkin ulkoilma tilaisuuksissa myos mulle on erikseen sanottu, onko turvallista puhua vai ei.
Sanotaanko nain etta ensimmaiset kaks viikkoa makin mietin noita juttuja aika paljon. En kuitenkaan antanut sen estaa mitaan, silla tiedan etta Jumala on taalla meidan kanssa joka tilanteessa.
Nama asiat tiedostaen, sa haluat todella antaa kaikkesi joka kerta kun olet puhumassa.
Polviltani oon itseni loytanyt useemman kerran, silla trust me, sa haluat vain ja ainoastaan, etta jumala saa puhua sun kautta ne asiat jotka han haluaa sanoa ja jotka han tietaa, etta kuulijat tarvitsevat. Onneksi pyhahenki on jokakerta saanut toimia ja myos puhua, niinkuin on pyytanytkin. Ei Jumala meita yksin naihin tilanteisiin ikina pista, han rakastaa puhua meidan kautta, ja vain odottaa olaanko me valmiita luottamaan haneen joka tilanteessa:)
Jeesus on niin hyva!

Anyways! Naiden sanojen jalkeen on turha pelata mitaan! :)

Psalmi 23.
The Lord is my shepherd, I lack nothing.
    He makes me lie down in green pastures,
he leads me beside quiet waters,
    he refreshes my soul.
He guides me along the right paths
    for his name’s sake.
Even though I walk
    through the darkest valley,[a]
I will fear no evil,
    for you are with me;
your rod and your staff,
    they comfort me.
You prepare a table before me
    in the presence of my enemies.
You anoint my head with oil;
    my cup overflows.
Surely your goodness and love will follow me
    all the days of my life,
and I will dwell in the house of the Lord
    forever.


Luulen etta sana paranemisista on myos levinnyt ainakin muutaman ihmisen tietoisuuteen koska myos uusia ihmisia on tullut rukoiltavaksi.
Yleensa myos keskella viikkoa tulee ihmisia pyytamaan rukousta, eilenkin aamulla herasin koputukseen ovella kun eras seurakunnan jasen tuli pyytamaan rukousta eraaseen sairauteen.

Koettelemuksiakin on ollut, eika niiltakaan oo taysin valtytty, silla melkeen kaikki mun boxerit on hajonnu kolmessa viikossa??! miten voi olla? onneks kaikkea ei tarvi ymmartaa... naista ei lannistuta vaan mennaan eteenpain!

Rehellisesti sanottuna, kiitos kaikille jotka ootte muistanu mua rukouksissa, uskon etta jokainen rukous ollaan kuultu, ja on myos ollut paivia jolloin ne ovat saaneet rohkasta ja ovat myos olleet tarpeen. Olen kohdannut myos erilaisia pikku haasteita tan reissun aikana, jolloin myos tuki on aina rohkaisevaa, vaikka Jeesus onkin mulle se ensimmainen tuki ja turva, niin myos siina etta kristityt perheena on tukena, on voimaa :)
Kiitos siis jokaiselle rukoussoturille siella netin toisella puolella, joka naitakin blogeja jaksaa lukea!:)

Noniin ja takas aiheeseen--->
Olen myos pistanyt merkille, miten Jumala valilla kayttaa mua rohkaisemaan paikallisia johtajia.
Jo konfferenssissa oli mukana eras intialainen ylistyksen johtaja/saarnaaja joka on ilmeisesti aika kuuluisa, ainakin talla alueella. Jo silloin huomasin etta han erottui hieman muista puhujista, ja nain etta han on aidosti rakastunut Jeesukseen. Paasimme kaymaan hanen luonaan toisessa kaupungissa yksi paiva, ja han paljasti kuinka hanen vaimonsa oli vakavasti sairas. Han myos mainitsi etta jo vuosien ajan han on karsinyt myos selkavaivoista eika laakari osannut auttaa eika diagnosoida syyta.
Rukoilimme sairauksien puolesta ja Pyhahenki kehotti tarkistamaan jalkojen pituuden ja kyllahan se ero siella oli ja aika iso. Tallakin kertaa, niinkuin jokaisella kerralla viimeisen kahden vuoden ajan, jalka kasvoi kummankin silmien edessa ja uskon etta se rohkaisi kumpaakin aika paljon. Jeesus osaa rohkaista lapsiaan, kaikki kunnia ja ylistys hanelle!

Huomisesta olen innoissani, silla paasen tapaamaan muita lahetystyontekijoita bengaloreen ywam baselle! En edes tiennyt etta youth with a missionilla oli beissi siella! Muunmuassa kalkutasta on tulossa joitain venalaisia lahetystyontekijoita alas bengaloreen ja olen tasta hyvin innoissani! on rohkaisevaa aina tavata muita ihmisia jotka ovat samalla asialla. Kolmen paivan reissu tulossa, ja sunnuntaiksi pitaa palata takaisin, silla dubaista asti on tulossa eras naiden orpokodin omistajien sukulainen kaymaan ja puhumaan, ja hanta on kehuttu paljon, joten en halua missata tilaisuutta tavata hanet.

Tiivistettyna, olen kiitollisin mielin taalla, koska tiedan etta voin oppia taalla todella paljon lisaa jumalasta, and in the end, that's all that matters!

Katsotaan mita taman jalkeen! Pariin paikkaan olen kysellyt josko paasisin puhumaan, ja vihreeta valoa tuli ja nama ilmeisesti sijaitsevat joissain paikallisissa pikku kylissa. Eli sinne ainakin! Rukouksessa eteenpain!

Olkaa siunattuja, toivottavasti kaikki hyvin siella kotomaassa, miss you and love you !:)

ps. tassa vahan kuvia, ja voin rehellisesti sanoa etta naa on tosi hienoista paikoista otettuja. Yritan saada lisaa kuvia niinsanotusta "normaalista" naysta kaduilta.



prinsessa uuno-kortit on tosi kovaa huutoa joka paiva
Nama leidit tuo niin paljon elamaa ja iloa tanne orpokotiin
Niinkuin jo sanoin, kolmen viikon tomun ja rakennusten seassa elamisen jalkeen, avara tila rannalla oli niin tarpeen, ja sielu sai levahtaa parin tunnin ajan! niinkuin kaveri Sari sano " unohti jo hetkeks etta on intiassa" :D
Tassa ehka tallanen normaalimpi naky. On varmaan aateltu et mitas sita turhaan kayttaa rahaa roskiksiin ku voi saastaa ja kayttaa roskat luonnon koristelemiseen.

Naa ihmiset on suunnaton apu joka paiva erilaisissa askareissa!
Gotta love them!
Paastiin kaymaan bengalin lahdella, ja noustiin autolla ylos niin nahtiin paremmin "hoodit"
Samalla vuorella johon Jeesus patsas on pystytetty, myos hindut kayvat antamassa uhreja.
Intiassa hengellisyytta etsitaan monesta paikasta ja monista eri jumalista. Jotkut palvovat useita jumalia samaan aikaan.
Tassa perus hindu koriste joita loytyy joka paikasta.
 Onneks Jeesus lupaa et se joka etsii, loytaa! meki etittiin ja noustiin aikamoinen haikki ylos, mut loydettii Jeesus, et oli se sen arvosta.
Matt 7:7"“Ask, and it will be given to you; seek, and you will find; knock, and it will be opened to you."
                                                                       ens kertaan! bless!






perjantai 26. helmikuuta 2016

Namaste


orpokodin takapihalta



Currya vai chilia


(sori tassa koneessa ei ole suomenkielista nappaimistoa eli yrittakaa ymmartaa)
Taalla kaikki hyvin, puhun jo vahan paikallista kieltakin, eli edistysta on selvasti tapahtunut... :D

tata tekstia kirjoittaessani on sahkot lahteneet jo seitseman kertaa, mutta nyt pelaa taas vahan aikaa. Tan reissun jalkeen joutuu kylla pistamaan hernekeittoon kaks tuubia sinappia etta edes jonkinlainen maku tuntuisi kielen paalla. Nimittain jokainen paiva alkaa mausteilla ja jo aamupalaksi on yleensa varattuna jotakin chilia sisaltavaa ruokaa.(herkemmille on muroja kaapissa)

Reilu kymmenen paivaa reissusta takana, ja kroppa alkaa pikkuhiljaa tottumaan tahan kuumuuteen. 
Paikalliset sanovat etta luvassa on eras kuumimmista kesista vuosiin ja lampotila on tanaan jo lahemmas 40C ja kuumenee kuumenistaan. Yks parhaimmista uusista ystavista onkin mun vesipullo, joka seuraa tiiviisti jokaista askelta jopa vessaan saakka.

Kauan tata reissua oon odottanut ja taalla ollaan, eli sen puolesta oon todella iloinen. Niin kuin jo aiemmin sanoin, yks suurimmista syista miks tanne tulin oli, etta koin Jumalan puhuvan mulle intiasta ja siita etta tama on se paikka jossa voin oppia tuntemaan Jumalaa talla hetkella paremmin.

Viime reissuni paatteeksi afrikassa, luulin etta sain jo tarpeekseni ruuhkaisista ja vakea tungeksivista paikoista joissa on erittain vaikea kulkea valkoisena kadun paasta paahan ilman etta useampi ihminen on kadessa kiinni, mutta nyt kun asiaa mietin, niin luulen etta jumala enemmankin pehmitti mun sydanta, rohkaisi ja valmisteli seuraavaan askeleeseen, silla silloin ei intia ollut paallimmaisena viela mielessa.

En tee tasta mitaan yleista oppia, mutta omakohtainen kokemus Jumalan seuraamisesta, hyvin usein myos tarkoittaa sita, etta on valmis tekemaan mita tahansa, etta paasisi lahemmaksi jumalaa ja hanen tuntemistaan. Menemista oman mukavuusvyohykkeen aarirajoille, jos se on se paikka, jossa voi jumalasta oppia lisaa. Mikaan muu kun ei voi sita nalkaa poistaa. Ma en ole negatiivinen kun tata kerron vaan rehellinen.
Kun ma mietin kaikkia maailman maita, niin intia on ehdottomasti numero yksi, jossa tiedan, etta olen todella kaukana mun mukavuus alueelta, ja jossa en ihan varmasti parjaisi kovin pitkaan ilman Jumalan armoa ja huolenpitoa. Olen siis juuri siella missa mun tallahetkella kuuluisikin olla ja mihin sydan taysilla on johdattanut.

Uhrautumista vai jumalan seuraamista?


Juuri pari paivaa sitten nain kaverin paivityksen facebookissa jossa han lainasi eraan tunnetun hengellisen auktoriteetin lausetta 

" Passion always looks like sacrifice to people who are not in love" ---K. Vallotton

Toi on mun mielesta hyva tiivistelma mun reissusta. Vaikka taa onkin osittain haastava paikka ja olis paljon helpompaa istua nyt Helsingissa Roberts coffeessa ja katsoa lapparilta jonkun saarnaa tai olla moikkaamassa kavereita, niin talla hetkella, ma ehdottomasti valitsisin intian. Koska mun sydan vaan kaipaa lisaa sita samaa Jumalaa joka muutti mun elaman kolme vuotta sitten ja naytti henkilokohtaisesti etta han on todellinen ja rakastaa mua.Jos intia on se paikka missa saan oppia hanesta lisaa, so let it be, taa ei oo mulle uhraus, vaan etuoikeus etta Jumala on avannut kaikki ovet etta tanne olen paassyt! 
Jos mietitaan ihan vahan syvemmalle me muistetaan etta HAN on jo uhrannut KAIKEN meidan puolesta.

Mahtavia juttuja


Mulle aukes ensimmainen ovi yhteen kristilliseen orpokotiin jossa oon asunu intiaan rantautumisen jalkeen. Mun lisaksi taalla asuu yhteensa 50 orpolasta ja 9 henkiloa on taalla toissa, enemman tai vahemman koko aikasina tai vapaaehtoisena. Naa lapset on todella sulosia ja veis kenen tahansa sydamen jo pelkalla yhdella hymylla.
He ovat todella ahkeria ja on kylla eloa piisaa.
Eilen innostuin pelaamaan rugbya jatkien kanssa viereisella kentalla ja innostuin vahan liikaa ja meinasi olkapaa lahtea sijoiltaan. Pojat on poikia eika me ikina muututa. Pidan pari paivaa taukoa leukojen vedosta ja kylla taas kasi pyorii rattaillaan sen jalkeen.


Jeesus toimii voimassaan


seuraavana paivana saavuttuani alkoi viisi paivaa kestava konfferenssi, jonka aikana saimme todistaa uskomattomia juttuja ja Jeesus toimi voimassaan ja rakkaudessaan.

Vaikka en odottanutkaan puhuvani kyseisessa tapahtumassa lainkaan, niin paadyin puhumaan kolmesti tuon konfferenssin aikana.
Tama osoittautuikin erittain hyvaksi jutuksi, silla Jeesus vaikutti voimakkaasti etenkin sairaiden parissa ja saimmekin todistaa Jeesuksen voiman  monien sairaiden kohdalla. Kokouksia oli kaksi paivassa ja jokaisen kokouksen jalkeen oli n. kahden tunnin jono ihmisia rukoiltavana. Minun lisakseni taalla oli onneksi yksi suomalainen nainen rukoilemassa oman jononsa kanssa ja seurakunnan pastori oman jononsa kanssa, muuten olisi ollut mahdotonta rukoilla kaikkien puolesta.

 Viimeisena yona ihmiset tungeksivat ymparille jotta saivat rukouksen ja saatiin jono tyhjaksi yhden aikaan yolla. kymmenia ihmisia parani erilaisista vaivoista, ja saimmekin todistaa jalkojen kasvavan, selkien paranevan, erilaisten kipujen ja sairauksien katoavan ja Jeesus paasi koskettamaan monien ihmisten sydamia. 

Eras nainen tuli pyytamaan suruissaa rukousta silla hanen miehensa oli alkoholisti ja hakkasi kyseista naista kotona. Rukoilimme etta Jumalan voima saisi laskeutua miehen ylle ja etta tilanne saisi radikaalin kaanteen. Seuraavana paivana sama nainen tulikin miehensa kanssa kokoukseen, jossa mies katui syvasti tekojaan ja halusi ottaa kasteen kyseisessa kokouksessa. Wow...
Jumala pitaa huolen hengesta, sielusta ja ruumiista ja on voimallinen muuttamaan onnettomat ihmisuhteet voitoksi.

Samana iltana eras mies tuli lavalle perheensa kanssa todistamaan kuinka Jumala varjeli vakavalta liikenne onnettomuudelta jossa hanen olisi kaiken jarjen mukaan kuulunut kuolla. Seuraava todistus jonka han kertoi sai minutkin hiljaiseksi, silla henkimaailma on erittain todellinen mutta jumala on aina voimakkaampi.

Mies kertoi ollensa ennen hindu ja ollessaan vielä 19 vuotias hän ei kyennyt kävelemään. Hän kertoi kuinka demoni oli estänyt hänen jalkojaan toimimasta, mutta kun tama orpokodin omistaja vaimonsa kanssa oli vuosia sitten rukoillut hanen puolestaan ja ajanut demonin ulos, olivat jalat alkaneet toimimaan normaalisti. Nyt han oli lavalla todistaessaan terve mies, vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa.

Jumala on ylitse kaikkien voimien ja kirkkaus pimeydessa.





kokouksessa riitti vakea.
 En tienny etta yhen teltan alle saa tungettua noin paljon jengia
Sari lasten kanssa (kuva talon katolta)
aamukokouksessa




Viisi uutta jasenta kavi kasteella









Kohta alkaa perjantain iltakokous jota seuraa nailla tapana ollut rukouskokous aamuun asti... :D
ensi kertaan, olkaa siunattuja! :)




-------------------------------------------



Curry or chili


As I am writing this post, we have lost electricity seven times already, but now I am able to finnish this text.
I need to say, That after this trip, I will need to use two toobs of mustard in my hotdog to taste anything with my tongue, because every day starts with a spicy breakfeast, and what would be a spicy breakfeast unless it includes chili in it.(for the fainthearted there are some cerials in the closet)

litllebit less than two weeks behind, and my body is starting to adjust for this heat. The locals say it is going to be one of the hottest summers in years and today it is 40c already, and keeps getting hotter.
My best new friend is my water bottle that watches every step I take and even follows me to the bathroom.

I waited this trip for ages to come and at last i'm here, so for that part I am happy.
Like I told before, I felt like God was taking to me about india and that this is the place where I can get to know him better at this season of life.

After my latest trip in africa, I already tought I had enough of super busy and crowded places where it is difficult to past a street as a white western without a few people grabbing your arm already, but now when I'm rethinking it I think God was only softening my heart, encouraging and preparing me for the next step, because India was not the number one tought in my head at that time.

I'm not making this as any common teaching but in many cases in my own life, following Jesus means being willing to do anything to get closer to him and to know him better. Going out of your comfortzone even if it means being streched to the maximum if that's the place how you can learn more about him. It just happens to be that nothing else will take that hunger away.
I'm not being negative, I'm being honest.
If I think about any countries in the world, India is definitely number one, that I know I am really far from my own comfortzone and that I couldn't survive without His grace and protection over me.
with these words I know I'm exactly where I need to be at the moment, in this season of my life.

being sacrificial or just following God


Just couple days ago I saw my friend posting a quote made by a well known spiritual leader.

" passion always looks like sacrifice to people who are not in love" 
-K. Vallotton

That summarizes my trip pretty well. Even thought I know it would be "easier" to stay in finland and grap a coffee with friends or watch someone elses preaching from a computer, I would choose india right away. That is because my heart just misses God, and to know him better. My heart misses the one who changed my life three years ago and showed personally that he is real and loves me. If india is the place where I can learn more about him, then let it be. This is not a sacrifice for me, but rather a privilege that God has opened these doors for me to come. If we think just littlebit deeper we remember that HE has already sacrificed EVERYTHING for us.

Great things happening


First door opened to a christian orphanage, where I've been living after arriving to india.
There are 50 orphans and 9 people working, more or less as fulltimers or voluntary workers.
These kids are adorable and would steal your heart with just one big smile.
Yesterday I got too exited about playing cricket with the guys and almost disocated my shoulder again. I'll take couple days off from doing pullups and I'll be fine. Boys are boys and we never change.

Jesus is working in his power


On the next day after my arrival a five days confference started. I wasn't expecting to speak at all, but I ended up speaking three times, which also turned up to be a good thing because Jesus was working in his power especially with the sick. There were two meetings a day and after every meeting there was a line of sick people at least for two hours every time. I was glad that there were one finnish woman praying with me and also the local pastor with their own prayer lines, for otherwise it would have been impossible to pray for all the people.

On the last night people were surrounding us and rushing to get a prayer, and it was around 1 am that the prayer line was finally empty. We saw Jesus healing tens of people from different kinds of sicknesses and pains. We saw legs growing, backs being healed, knee injuries being healed etc.
Jesus was touching meny peoples lives, and there were people who came to christ.

A woman came to ask for a prayer because her husband was an alcoholic and was beating her at home. He wasn't there but we prayed Gods power to lay upon that man and change the situation.
next day the man came with his wife to the meeting, repented all the things he had done and wanted to get babtised in the name of our lord and saviour Jesus Christ. Wow... he takes care of the mind, body and soul and is capable to change a horrible situation into victory.

On the same night, a man came to the stage to testify with his family. He had been in a terrible car accident and with all the commons sense he should have been died instantly, but there were no scratch in him...
Next thing he shared made me quiet for a while. He said he used to be a hindu before, and that still being 19 years old he was lame and he could not walk with his legs. He said there was a demon that was stopping his legs to work, but when the owner of this orphanage and his husband prayed for this man and casted out that demon, his legs started working again. Now he was completely normal healthy man testifying on the stage with his family, and said he want's to share his testimony with more hindus in the future.
God is above every power in this world and is the light in the darkness.

all the photos are above the text :)









torstai 21. tammikuuta 2016

Pysy ensi rakkaudessa, rakasta häntä koko olemuksellasi ja etsi häntä ja hänen läsnäoloaan

Tää olikin vähän pidempi postaus, mutta pyydän kärsivällisyyttä. Yritin vähän pohjustaa, jotta pää pointti tulisi selvemmin esille.

Oon huomannut edetessäni matkalla jumalan kanssa, että halu jakaa asioita joita Hän opettaa ja näyttää lisääntyy automaattisesti, mitä enemmän mä häntä opin tuntemaan. Melkein kuin ketjureaktiona - Mä etsin -löydän - rakastun - jaan eteenpäin - etsin lisää - löydän - rakastun syvemmin - jaan eteenpäin.

Haluan että mietit hetken jotain asiaa jota sä rakastat yli kaiken ?
Urheilu ihmiset  ja etenkin lätkäfanit miettii just nyt ehkä suomenuorten MM-lätkää ja maailman mestaruutta! Ja kuinka kova Jesse Puljujärvi on ja kuinka symppis kaveri hän on.
Joku koris fani ehkä ajattelee miten kova Shaquille O´Neal tai Michael Jordan on, heidän pistesaldoaan ja näyttävimpiä donkkeja tv:ssä. he on niin innoissaan, että on jopa valmiit demonstroimaan heidän tapaansa puhua tai kävellä.

Ruoanlaitosta innostuneet miettii ehkä koko ajan uutta reseptiä ja kauhee halu päästä testaamaan ja esittelemään kavereille, kunnes uusi maku nystyröitä hivelevä leivos putkahtaa markkinoille ja tämä täytyy ehdottomasti taas testata. Huomaat ehkä mitä haen takaa?
Kun sä rakastat jotain, sä automaattisesti puhut hänestä/siitä lakkaamatta. Kerrot kaikille kavereille tästä aina kyllästymiseen saakka. etsit koko ajan lisää tietoa, mitä vain, jotta saisit enemmän sitä mikä aiheuttaa tän oudon innostumisen sun sisällä mitä et osaa selittää.

Tämä sama pätee Jeesukseen ja hänen hyvyyteensä ja todellisuuteensa.
Onhan täysin mahdotonta saada maistaa ja tuntea tämän maailman luojan hyvyyttä, ilman että siitä jo automaattisesti haluaa kertoa kaikille, jotta he saisivat  maistaa sitä samaa, mistä on itse päässyt hänen armossaan osalliseksi.

Näin ei kuitenkaan aina ollut.

Muistan, vielä australiassa ollessani, jossa Jumala muutti elämäni lopullisesti näyttämällä hänen rakkautensa ja todellisuutensa henkilökohtaisesti, kuinka päätin, että haluan etsiä hänen kasvojaan aina, hinnalla millä hyvänsä, koko loppu elämäni.

(Moni tietää jo mun todistuksen joten en koko tarinaa tähän kirjoittaa koska mulla on toinen asia jonka koin sydämessä josta Jumala haluaa sanoa,ja yritän pitää tän lyhyenä että saan sen pointin esille. mutta niille jotka ei vielä tiedä, Jumala siis hyvin radikaalisti ja nopeasti muutti ihan kaiken mun elämässä, vei mut australiaan ja loppu on historiaa. Itse todistuksen voi katsoa linkistä tosta sivun oikeasta laidasta, siinä selviää paremmin miten hyvä ja todellinen Jumala on ollut :) 
Nyt itse aiheeseen!)

Siihen aikaan(australiassa) kuitenkin ajattelin hyvin erilailla. Muistan kuinka sanoin Jumalalle ääneen, kuinka tämä juttu on vain ja ainoastaan mun ja Jumalan välinen juttu, eikä kuulu kenellekkään muulle. Sanoin myös, etten aio enää ikinä palata suomeen. Muistan vihaisesti sanoneeni tämän kovaan ääneen eräälle mun raamattukoulun opettajalle.

Olin löytänyt jotain mistä en aikonut luopua, oli hinta mikä hyvänsä.
Se mitä mä olin saanut maistaa jumalan hyvyydestä ja  todellisuudesta nyt täällä australiassa ollessani, oli siis jotain hyvin erilaista kuin mitä mä olin ikinä aikaisemmin kohdannut missään, missä olin ollut aikaisemmin mukana.

Ensi reaktio varmastikin oli että tämän aarteen pidän ja kätken niin ettei kukaan voisi sitä minulta varastaa. Ei mikään, eikä kukaan.
Ehkä mä pelkäsin että jos yritän sisällyttää tähän matkaan muita ihmisiä, tai juttuja, mä kadotan sen mitä jumala oli mulle näyttänyt. Sitähän en missään nimessä halunnut, sillä kirjaimellisesti Jumala pelasti mun elämän, enkä antanut minkään tulla sen väliin. Osaan siis olla myös todella päättäväinen ja itsepäinen jonkun asian suhteen jos näin koen.
Jotain kuitenkin koko ajan tapahtui ja muuttui mun sisällä, tämän koulun aikana.
Mun sydän alkoikin yhtäkkiä toimimaan erilailla kuin aikaisemmin ja mun ajattelutavat ja mallit alkoi murtua ja muuttua. Mitä enemmän ja kovemmin mä etsin ja kaipasin jumalaa, mä jollain lailla aloin muuttua sisältäpäin, välillä ihan huomaamatta sitä itsekään.
Tajusin vaan jossain vaiheessa että vielä raamattukoulussa ollessani mä puhuin jumalasta jatkuvasti kaikille ja olin ihan älyttömän innoissani kaikesta mikä liittyi häneen. Vielä 16 tunnin opiskelupäivän päätteeksi jossa luimme pelkkää Raamattua aamusta iltaan, mä halusin jatkaa keskusteluja vielä aamun pikkutunneille asti ennen seuraavaa opiskelupäivää taas. Millon mistäkin, joskus Kaikista niistä ihmeellisistä jutuista joita olin lukenut jumalaan liittyen tai kaikista niistä todistuksista joita olin kuullut jumalan tekevän ihmisille.

Mulla oli myös paljon todella radikaaleja uskovia kavereita Australiassa, jotka Jumala oli pelastanut kaduilta tai erilaisista elämäntilanteista. Nämä "radikaalit" kaverini, rukoilivat ihmisten puolesta australian kaduilla ja nää ihmiset parani erilaisista sairauksista. Kerrankin käveli joku nainen kainalosauvoissa kahvilan ohi jossa oltiin istumassa, mutta lähtiessään olikin sauvat kannossa.
(mulla on niin kreisejä todistuksia sieltä) ja jumalan rakkaus aina muutti näitä ihmisiä ja kosketti joka kerta. Mäkin halusin!!

Kristityn elämään oli pakko kuulua muutakin kuin vain lukea hänestä ja pitää kaikki omana tietona. Joten pyysin jumalaa opettamaan mulle mitä rukoileminen tarkoittaa, koska en ymmärtänyt siitä mitään. Mä suorastaan vihasin rukoilemista ja ajattelin että se on vain tyhjiä sanoja ja hokemista samoja sanoja uudelleen ja uudelleen. tai että saisi paremmalla omatunnolla unta, kun illalla lausuu isä meidän rukouksen, siinä kaikki...
Pyysin myös Jumalaa, että hän alkaisi käyttämään minua, kuten kavereitani kaduilla joilla oli koko ajan hurjia tarinoita siitä mitä Jumala heidän kauttaan teki.
noh...
Ei mennyt kuin pari päivää ja näin tapahtui. tää on niin pitkä tarina etten voi sitä kokonaan kirjottaa koska jengi ei jaksa varmaankaan lukea joten annan todella tiivistetyn version.

Kuulin ensimmäistä kertaa jumalan äänen todella selvästi. Olin kadulla matkalla jonnekin aivan muualle, ja jumala sanoi aivan selvästi, käänny ympäri, kävele suoraan, jää tähän jne. Ja johdatti mut erään pienen pojan luokse joka leikki yksin rannalla jota reunusti parimetriä korkea muuri.
Longstory short...
Jumala käski mun jäädä pojan luokse jonka aikana tämän kasvatti äiti palasi paikalle ja kertoi pojan tulevan todella rankasta taustasta jossa hänen vanhempansa olivat kiduttaneet poikaa, ja tällä näkyi röökistä tumppaus jälkiä iholla, ja henkinen ja fyysinen väkivalta oli ollut osa pojan elämää, vaikka tämä oli vasta 10 vuotias...
Nainen kertoi, että poika on aina omissa oloissaan, sulkeutunut, tappelee koulussa koko ajan eikä ollut paljon kavereita...
Nainen myös kertoi kuinka pojalla oli paha adhd, eikä siksi ollut suostunut lähtemään rannalta eikä nainen päässyt hakemaan poikaa, sillä oli itse liikunta rajoitteinen eikä kyennyt laskeutumaan tätä parinmetrin pudotusta rannalle.

Naisen kuvaillessa poikaa, mä osasin samaistua poikaan jostain kumman syystä erittäin hyvin. Mä ikäänkuin tunnistin tässä pojassa jonkun erittäin tutun ihmisen. Vaikka tällä pojalla olikin hyvin erilainen perhetausta, oli pojan luonteessa hyvin paljon samaa.
Poika, joka vietti suurimman osan ensimmäisistä kouluvuosista omissa oloissaan. vetäytyneenä, tapellen koulussa usein ja jolla oli ollut koko ikänsä myös keskittymisen kanssa pahoja ongelmia, ja jonka lempinimi koulussa opettajalta vielä lukiossakin oli "hyrrä".

Ikäänkuin olisin palannut ajassa  15 vuotta taaksepäin ja näin itseni leikkimässä rapujen kanssa rannalla, päässä ajatuksia, jotka olivat liian suuria vielä siinä iässä edes käsittelemään.
Siinä hetkessä kerroin kuinka Jumala puhui minulle ja johdatti pojan luokse, ja tiesin että minun pitää rukoilla heidän puolestaan, vielä erityisemmin pojan puolesta.
tilanteesta teki mielenkiintoisemman se, että tämä nainen oli yrittänyt saada poikaa rannalta kaikin mahdollisin keinoin jo yli puolen tunnin ajan mutta poika ei reagoinut häneen mitenkään.
Kun nainen sanoi pojalle että "Johan want´s to pray for you" hän kääntyi samantien ympäri, hymyili ja iloisesti huusi " yeah, you can pray for me" ja samassa ponkaisi rannalta reunuksen yli ja tarttui pienellä kädellään mua kädestä kiinni.

Mä en ollut tässä vaiheessa vielä ikinä rukoillut kenenkään puolesta,ja koska oltiin suositulla alueella, ihmiset ympärillä kerääntyi ja tuijotti. Mutta kun mä siinä pidin sekä sen naisen että pojan kädestä kiinni ja aloin rukoilemaan, sellanen ihan älytön rakkaus valtas mun sydämen ja koko muu maailma katos mun mielestä.
Ja siinä kun rukoilin jotain todella ihmeellistä tapahtu. Rukoillessani myös adhd:n puolesta ja lausuessani "tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, eikä sinun valtakunnassasi ole sairauksia" sellanen lämmin virta lähti mun kädestä ja meni siihen poikaan ikäänkuin tehden sellasen tanssista tutun "mato" liikkeen meiän molempien käsien toimiessa aaltona.
Samassa tää poika tarras vielä kovempaan kädestä kiinni. Rukouksen päätyttyä, jotain oli tapahtunut tässä pojassa ja sen huomasi samantien. hänen tapansa kommunikoida tuli jollain tapaa selkeemmäksi, oli täysin rauhallinen ja ymmärsi kaiken mitä hänelle sanoin, isoilla kirkkailla silmillä.

Tuossa samassa hetkessä koin miten Jumala puhui mun kautta tälle pojalle, enkä enää edes muista mitä kaikkea sanoin, mutta Jumala vuodatti rakkauttaan häneen, ja sanoi muunmuassa, että mikään mitä hänelle oli tapahtunut, ei ollut hänen vikansa, ja että se ei ollut jumalan tahto, mutta hän oli siellä hänen kanssaan ja hän haluaa parantaa hänen sydämensä ja hän ei ikinä jätä häntä...
Samassa poika melkein huutaa ilosta että " you are the best prayer in the world" ottaa mua uudelleen kädestä kiinni, menee polvilleen ja sanoo haluavansa rukoilla mun puolesta.
KUIN UPEE JUMALA ON!!
10 vuotias poika, järkyttävästä taustasta tulleena, polvistuu australian kadulla ja haluaa rukoilla mun puolesta!!
Siinä ollaan polvillamme kadulla, ja hän rukoilee " thank you for Johan, thank you that you love me and thank you that you are real".
Hymyillään viimeisen kerran toisillemme, halataan tiukasti, ja sanotaan näkemiin ja poika juoksee iloisesti kasvatti äitinsä kanssa autoon ja mä jään kadulle onnellisena miettimään mitä just tapahtu.

Sillon mä tiesin, mitä mä haluan tehdä koko loppu elämäni.

Mä halusin kulkea jumalan johdatuksessa, kertoen hänestä ja rakastaen ihmisiä, sillä rakkaudella jota hän koko ajan muhun vuodatti. Siis jos kaikkivaltias Jumala, joka on luonut koko tän maailman, joka on kaiken auktoriteetti, näkee mut, perus taviksen jostain pienestä suomesta, joka vaan rypee maallisissa ongelmissa, muuttaa mun elämän, ja haluaa käyttää mua, niinkuin tossa tilanteessa rakastaa tätä poikaa, niin se on ehdottomasti kaikki sen arvoista!!! Ihan vaan sen takia mitä mitä Jeesus on jo tehnyt!
Mulla ei oo ikinä ollut niin onnellista, kiitollista ja tärkeetä oloa kuin tuossa hetkessä jona sain nähdä miten se poika oli niin iloinen siitä mitä jumala teki.Se kosketti mua niin syvästi, että mä kouluun palattuani kerroin mitä oli tapahtunut useaan kertaan kaikille.

Tästä lähtikin ihan älytön sarja tapahtumia ja todistuksia kaduilla ja kirkoissa, joissa näin Jeesuksen rakkauden ja voiman todella pysäyttävästi. Sain todistaa kymmeniä parantumisia. kuuroja parani. kieroja jalkoja suoristui, jalkoja kasvoi, jopa reikiä katosi erään tytön jalka luusta johon oli tehty leikkaus ja johon ruuvit olivat jättäneet reiät...
Jumala paransi myös mun polvivammat... näistä ehkä myöhemmin lisää, sillä mä haluun päästä mun pää pointtiin!!!

Matteuksen evankeliumi 22:36-40 " opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi :" Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

Ensimmäinen aikakirja 16:11" Turvautukaa herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan"

Matteus 7:7-8" pyytäkää niin teille annetaan, etsikää niiin te löydätte. Kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa, ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan."

Mä olen australiasta palattuani, päässyt aika hyvin tähän " kristilliseen skeneen" mukaan, jos sitä siksi voi kutsua. Suomi on hyvin pieni maa, ja varsinkin kristittyjen keskuudessa käyvät ihmiset tutuiksi hyvin pian. Olen saanut olla mukana tekemässä vaikka mitä, hyvin lyhyessä ajassa. Ihmisten kanssa, joilla on suuri nälkä Jumalan puoleen ja valmiina rohkeasti viemään evankeliumia eteenpäin, erilaisilla lähestymistavoilla. Rohkeasti rakastaen ihmisiä,  muiden ihmisten mielipiteistä välittämättä. Mahtavia ja upeita juttuja! Mahtavia ihmisiä, siskoja ja veljiä.

Nyt nopeasti kun mietin, miten Jumala on avannut ovia erilaisiin tilanteisiin kertomaan Jeesuksesta, niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Olen saanut kunnian käydä parissa eri radiossa jo useemman kerran, kertomassa Jeesuksesta ja hänen ihmeellisistä töistään.
Kolmessa eri uutislehdessä, jakaen tarinoita lähetysreissuilta.
Mä olen saanut olla jopa telkkarissa asti kertomassa miten Jumala muutti mun elämän.
Oon saanut jakaa useammassa seurakunnassa ja jopa vantaan energia areenalla nyt pari viikkoa sitten, mitä Jumala on tehnyt ja kuinka hyvä hän on.

Jumala myös toteutti mun yhden suurimmista unelmista ja avasi ovet niin, että mä saan tehdä sitä mitä mä rakastan ihan yli kaiken. Ylistää jumalaa!!!
Ylistää häntä, joka on kaiken tämän takana. kaiken sen takana mitä olen kokenut ja nähnyt, kaiken sen takana josta nyt koko ajan kerron. Saan myös tehdä sen, ihan unelma porukassa, jota kutsun nykyään perheeksi.
Todella lahjakkaita muusikoita ja laulajia ja ylistäjiä, erilaisilla lahjoilla.
On laulajia, soittajia, tanssijoita, media tiimi, vaatetus alan ihmistä, visu tiimi(visuaali) jne. ja heidän kanssaan olen saanut elää perheenä, ja kiertää ympäri suomea ylistämässä!
Jos enemmän kiinnostaa niin nimi on Northwind Collective, löytyy Facebookista ja instagrammista :)

Wow. Käsittämätöntä... kun australiaan lähdin Jumalan perässä, en olis ikinä uskonut että saisin näinkin paljon jo tehdä.Varsinkin kun muistelen, että eihän tän näin pitänyt edes mennä, tänhän piti olla vaan mun ja jumalan välinen juttu. Kiitos ja ylistys siis Herralle kaikista mahdollisuuksista kertoa hänen nimestään!

Kaikki tää tekeminen, vaikka ne oliskin ihan loisto juttuja ja varmasti Jumalan mielen mukasia juttuja, ei kuitenkaan tyydytä sitä nälkää ja kaipuuta- päästä lähemmäksi Jumalaa ja hänen läsnäoloaan. Tarkoittaisi se käytännössä sitten mitä tahansa.
On myös asia, joka näidenkin asioiden kautta on noussut esille, ja koen että haluan siitä puhua.
Kun mä rukoilin sillon australian kadulla tän pojan puolesta, ja näin miten Jumala vuodatti rakkauttaan häneen, mä en IKINÄ tehnyt sitä sen takia, että mä pääsisin lehteen tai radioon tai edes seurakunnan eteen puhumaan. se ei käynyt edes mun pienessä harmaassa mielessä.
Samoin kuin kymmenet, ja sadat muut todistukset, siitä mitä Jumala on tehnyt, kaduilla, kirkoissa, afrikassa, suomessa jne.
Mä en ole ikinä, tehnyt mitään näistä jutuista, muun kuin sen takia, että jokainen näistä ihmisistä saisi kokea sen rakkauden jonka mä itse olen saanut kokea tai että se saisi viedä sen henkilön lähemmäksi Jumalaa. Ja näin sen kuuluisi aina mennä. Jotenkin, ihmeellisesti, nää asiat on vaan tapahtunut, ja on ollut etuoikeus saada jakaa Jeesuksesta myös mediassa.

Mä olen saanut myös huomata, että kristillisissä piireissä, sä voit koko ajan tehdä jotain.
Sä voit järjestää tapahtumia, puhua kirkoissa, rukoilla kaduilla sairaiden puolesta. Ja jos sä et omasta alotteesta ole tekemässä jotain, niin varmasti on joku muu keksinyt sun varalle jo menoa.ja tää tekeminen jatkuu, loputtomiin.
Mä en nyt tarkoita, että tekeminen, ja evankeliumin vieminen eteenpäin olisi se huono juttu tässä. Meidäthän on luotu kertomaan evankeliumia kaikille maailman luoduille ja opettamaan ja tekemään kaikki maailman kansat hänen opetuslapsikseen. Ja rakastamaan ihmisiä sillä täydellisellä esimerkillä jonka Jeesus meille antoi. Ja vieläpä olemaan siinä hyvin ahkeria ja joustavia. Olen tästä hyvin tietoinen, ja näin aion itsekin tehdä,ja olla myös erittäin ahkera siinä, sitä mukaan kun Jumala mua eteenpäin vie.

MUTTA

Mä en ikinä halua ajautua tilanteeseen, jossa huomaan, että mä puhun kyllä Jeesuksesta, mutta ikäänkuin en enää muistaisi sitä ensi rakkautta. Sitä mistä kaikki alkoi. En enää aidosti osaisi kohdata ihmisiä, niinkuin silloin kadulla sen pojan kanssa. Ikäänkuin olisin lopettanut hänen kasvojensa etsimisen.
En halua ajautua tilanteeseen, jossa en pitäisikään häntä enää ensimmäisenä tässä maailmassa, ylitse kaiken muun. Ikäänkuin olisin kadottanut sen lapsenkaltaisen uskon ja innostuksen, kaikkivaltiaaseen Jumalaan taivaassa, joka kyllä näkee ja kuulee kaiken.
Ajautua tilanteeseen, jossa mun oma rakkaus, alkaisi haalenemaan, ja oma suhde alkaisikin kärsimään.
En halua ajautua tilanteeseen, jossa se aarre jonka löysin, ei enää tuntuisikaan yhtä isolta ja arvokkaalta aarteelta.
Ajautua tilanteeseen, jossa en enää pystyisikään kävelemään kadulla, lapsenkaltaisen uskon kera, seuraten Jumalan ääntä, tehden sen mitä hän haluaa. Ajautua tilanteeseen, jossa se kaksin keskinen aika Jumalan kanssa ei oliskaan enään se maailman paras juttu...

EI IKINÄ!!!

Mä haluan että mun rakkaus Jumalaan pysyy aina aitona, ja että mun rakkaus ihmisiin, saa aina pysyä aitona. Ja että mä saan aina pysyä aitona Jumalan edessä. niinkuin silloin alussa. Ja että kaikki mitä mä teen, teen sen yhdessä Jumalan kanssa, hänen johdollaan, aina. Pysyen kuuliaisena hänelle.
Mikään tai kukaan ei voi viedä sitä multa ja teen kaikkeni että pysyn aitona hänelle ja itselleni. Ainut millä on väliä, on se hetki kun seisot itse Jumalan edessä taivaassa ja sä mietit olinko mä aito ja kuuliainen sulle vai ihmisille. Mietinkö mä enemmän sun vai ihmisten mielipiteitä. Seurasinko mä sua koko sydämellä, vai ihmisiä. Rakastinko mä suoraan sua ja juttelinko mä suoraan sulle, vai aina ihmisille ja sullekin vain ihmisten kautta....

On mahdollista kyllä tehdä juttuja hänen nimessään, mutta et enää ehkä yritä etsiä hänen kasvojaan samalla lailla kuin alussa. Yhtäkkiä raamatunpaikka "rakasta Herraa sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, sielustasi ja mielestäsi" onkin vain yksi raamatun jae muiden joukossa, josta muille puhuu, mutta et enää itse elä sen mukaan.

Surullisimpia esimerkkejä tähän asti oli afrikassa. jossa köyhyys, sai ihmiset tekemään mitä surullisimpia juttuja. Ihmiset saarnasi kaduilla rahasta. Ja voitte kuvitella, että oli ilosanoma Jeesuksesta joka elää ja rakastaa, hyvin kaukana...
Vastaan tuli kerrankin tapaus, jossa eräs pastori kutsuttiin puhumaan seurakuntaan. ensimmäinen kysymys jonka hän lausui, oli paljonko hän saa siitä rahaa!!?
Vastaus oli hyvinkin lyhyt- Ei tarvitse tulla!

Tässäkään älä ymmärrä väärin. Tapasinhan matkallani afrikassa pastoreita ja hengellisiä johtajia, jotka kulkivat selvemmin Jeesuksen jalan jäljissä kuin yhdetkään aikaisemmin tapaamani johtajat missään. Ja joita arvostan valtavasti. Mutta, myös näitä surullisempia esimerkkejä tuli vastaan liiankin usein.
Jumala ei ole pelastanut meitä sen takia, että me vain pelkästään tehtäisi juttuja hänen nimessään.
Tässä erittäin hyvä pätkä kirjasta jota juuri luen, ja jossa kuvataan tätä tilannetta todella hyvin.

" Mooses näki jotain, mitä muut eivät.
Se, miten selvästi näemme Jumalan kasvot, hänen läsnäolonsa ilmentymien kautta, riippuu siitä, minkälainen sydämemme on. kuten edellisessä luvussa huomasimme, Mooses koki Jumalan hyvin eri tavalla kuin Israelin kansa. Koska Mooseksen sydämessä paloi halu tuntea Jumala, hän sai ilmestyksen, jollaista Israelin kansa ei koskaan nähnyt. Moooses sai nähdä Jumalan muodon, Israel ei. Psalmin 103 jakeessa 7 kerrotaan lisäksi, että Mooses tunsi Jumalan tiet, Israel taas hänen tekonsa.
Jumalan tiet voi havaita Jumalan teoissa, mutta vain ne, jotka ovat nälkäisiä hänen puoleensa, tunnistavat ne. Kun näemme esimerkiksitodistuksen Jumalan huolenpidosta, huolen pito on merkki. Merkki osoittaa kohti jotakin itseään suurempaa. Tässä tapauksessa huolenpidon merkki osoittaa kohti Jumalaa, sen antajaa. Ei ole monimutkaista keskittyä kysymään, mihin merkki osoittaa. Arvomme jotka muotoutuvat sydämemme mieltymysten perusteella, vaikuttavat siihen, onko meillä intoa käyttää aikaa sellaiseen. Jos Jumalan teot ovat arvomaailmassamme tärkeämmällä paikalla kuin se, kuka Jumala on - jos meitä motivoi uskonnollisuus eikä niinkäin suhde Jumalaan - emme keskity tunnistamaan Jumalan tekojen taustalla olevia suurempia ilmestyksiä.
                On surullista, miten jotkut tyytyvät siihen, mitä Jumala voi tehdä, eivätkä juurikaan piittaa siitä, kuka Jumala on. Tälläinen tärkeys järjestys käy pitemmän päälle kalliiksi. Monet ovat sivuuttaneet tarkoituksen, jota varten heidät on luotu, koska ovat tyytyneet Jumalan tekoihin ja jääneet paitsi jumalan kasvojen vaikutuksesta - tärkeimmästä etsinnästä ja korkeimmasta kohtalostamme.
                Meillä on maksettavana hinta siitä, että voisimme nähdä paremmin. Mooseksen koko elämä valmensi häntä Jumalan näkemiseen. Hänen menestyksensä Israelin johtajana riippui täysin hänen kyvystään havaita ja seurata hetki hetkeltä herran läsnäoloa ja ääntä. Kerran Jumala antoi hänelle kuitenkin mahdollisuuden menestyä Israelin johtajana eri tavalla. Hän tarjoutui antamaan Enkelille tehtävän viedä Israelin kansan luvattuun maahan. Enkeli olisi huolehtinut siitä, että Mooses menestyi, kuten Jumala oli luvannut. Mooses janosi kuitenkin vain Jumalaa, ei pelkkiä tekoja, joilla Jumala voisi tehdä hänestä menestyjän. Hän halusi ehdottomasti seurata nimen omaan Jumalan läsnäoloa ja sanoi: " Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johda meitä täältä pois" ( 2. Moos. 33:15).
Mooses oli niin hyvä johtaja, koska ei keskittynyt henklilökohtaiseen menestykseen, vaan Jumalaan onka voi tuntea. Mooses valitsi mieluummin erämaan Jumalan kanssa, kuin luvatun maan ilman Jumalaa, mikä oli totisesti jalo valinta. Monet meistä eivät ole läpäisseet tätä testiä. He ovat valinneet mieluummin täyttyneiden unelmien tuoman tyydytyksen kuin Jumalan maailman, jolla näyttää olevan varsin kova hinta. He valitsivat alempiarvoisen ja jäivät paitsi taivaallisesta todellisuudesta, joka oli jo käsillä, vaikkakin vielä näkymättömissä. Meille tarjotaan taivaallista ulottuvuutta jo tämän elämän aikana. Sitä ei ole varattu ainoastaan iänkaikkisuutta varten..."
(-Jumalan kasvojen alla -Bill Johnson)

Meidän ensimmäinen ja tärkein kutsu on etsiä ja rakastaa häntä, hänen läsnäoloaan, koko meidän olemuksella, kaikella mitä meissä on!

Mä haluan vähän haastaa sua ajattelemaan, koska nää seuraavat kysymykset haastaa mua itseäni todella paljon.

Jos se vaatisi koko sun omaisuuden myymistä että sä pääsisit vaikka raamattukouluun josta Jumala on sulle puhunut, olisitko sä valmis?
kuvittele tämä tilanne!
Olet osana valtavaa konfferenssia, jossa olisi tuhansia ihmisiä, ja jossa ihmisiä tulisi uskoon ja paranisi, ja kaikkea ihmeellistä tapahtuisi. Yhtäkkiä, Jumala sanoisi sulle, että sä et tiedä mun valtakunnasta yhtään mitään. Mä haluan että sä muutat ja siirryt asumaan köyhien keskelle.ja oppisit minusta lisää köyhiltä ja orvoilta lapsilta. Ja tiedossa olisikin mukavasta länsimaasta, muutto köyhään kehitysmaahan? olisitko sä valmis. Olisitko valmis rakastamaan herraa ja etsimään häntä koko olemuksellasi, vaikka se veisi sut maailman ääriin?

Luottaisitko, että Herra on hyvä? olisitko valmis lähtemään, ilman että sä tietäisit edes missä sä tulet asumaan, ilman että tietäisit mistä saat rahaa ruokaan?
Miten elättää perhe? olisitko valmis lähtemään, vaikka sulle ei maksettaisi siitä yhtään mitään, ja ihmiset pitäisi sua täysin kajahtaneena?

Nämä ei ole mitään tekaistuja kysymyksiä, vaan tosielämää ihmisillä, jotka ovat päättäneet seurata häntä, maksoi mitä maksoi.
Luottaisitko sä että hän on hyvä?

Tiedän, että mä aion elää herralle koko elämäni uhraten, niin sanotusti "koko aikaisesti" ja nyt on myös mun vuoro miettiä, kenelle mä oikein elän, ja miten syvälle mä itse olen valmis menemään hänen kanssaan. Kuinka paljon mä oikeasti haluan oppia häntä tuntemaan? Kuinka paljon mä olen valmis kuolemaan itselleni, ja olemaan kuuliainen sille, mitä hän sanoo.
Huomaanko liian usein pyytäväni häntä tulemaan mukaan "mun suunnitelmiini", vai muistanko kysyä häneltä aina ensimmäisenä, mitä Jumala sä haluaisit mun tekevän.

Mä uskon, että kaikki pursuaa hänen tuntemisestaan. Hänen kasvojensa jatkuvasta etsimisestä ja meidän mielemme uudistumisesta.
Raamatussahan puhutaan kuinka me muututaan koko ajan hänen kaltaisekseen.
2 kirje korinttilaisille 3:18 "Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki."

Avain on, että me etsitää häntä, hänen tahtoaan, hänen sydäntään-koko ajan. Annetaan pyhälle hengelle täysi valta muuttaa meitä sellaiseksi kuin tarkoitus on. Ollaan valmiita kuolemaan itsellemme ja omille itsekkäille haluillemme. Tosiasia on, että ketään ei voi pakottaa muuttumaan. Jumala ei halua robotteja, jotka rakastavat häntä pakosta.
Se on hyvin paljon meistä itsestämme kiinni,ollaanko me valmiita kuolemaan itsellemme ja annetaan hänen tahtonsa meissä toteutua.

Kun Jumala sanoo meille, että rakasta häntä kaikella mitä meissä on, mä en usko, että hän sanoo sitä vihaisena raippa kädessä. Mä uskon että vain kun me rakastetaan häntä koko meidän sydämellä, sielulla ja mielellä, me aletaan ymmärtämään myös hänen rakkauttaan meitä kohtaan selvemmin,
ja sitä rakkautta jota hän haluaa meidän kauttamme vuodattaa koko maailmaan.
Kaikki se tekeminen kyllä tulee sieltä, kun me etsimme häntä. Don´t worry. Niin kuin alussa sanoin se on kuin ketjureaktio. Etsin - löydän - rakastun - enkä voi olla hiljaa, tai tekemättä juttuja hänen kanssaan :)

Mun tietoni on hyvin vajavaista, ja mun oma matkani on vasta todella alussa Jumalan kanssa.
Mitä syvemmälle mä menen, sitä vähemmän mä tiedän. Mutta mä koin että tästä kannattaa puhua, ja se on hyvin tärkeetä.
Mikä on sun elämässä se juttu, miten voit etsiä häntä vielä syvemmällä tasolla?
Pyydän että sä rukoilet tän jälkeen, ja pyydät isää näyttämään, miten sä voit oppia hänestä lisää?

Seuraavassa postauksessa mä paljastan myös tarkemmin mun seuraavan askeleen ja miksi, ja miten mä päätin valita Intian mun seuraavaksi lähetysmatka kohteeksi :)



--------------------------------------------------------------

Stay in the first love and love him with everything you have, seek him and his presence


It became a bit longer post as I tought, but please have patience haha. I tried to give a bit perspective to what I´m trying to say.

As walking this journey with God, I´ve noticed, that the desire to share and teach things about God, grows and becomes stronger, the more I get to know him. It´s almost like a chain reaction - I search him - Find - fall in love - share forward - search more - find - fall more in love - share forward...

I want you to think about something you love more than anything.
All the sport people, especially all the hockey fans in finland, are maybe thinking about how we just became champions of the world in ice-hockey(category of under 20´s)
and they are thinking how cool is Jesse Puljujärvi(the best player in the team) and how sweet guy he is.
Some one interested in basketball might be thinkin how cool is Shaquille O´Neal or Michael Jordan, their score board, and the most famous donks on tv. They´re so excited that they would be ready to even demonstrate their way of speaking or walking.

Someone interested about cooking is thinking about the newest recipe they just saw and would love to try it out and invite friends to coma and taste it. Until a new incredible fancy cake comes out in the tv, and they run to the store to get it give that a try. Maybe you see what I´m after.
When you love something, you automatically speak about it/him/her continuously. You speak to every one you know about it, till they get mad :D You search more information about it, anything to get to more of that thing that makes you excited and causes this weird feeling inside of you, that you can´t even explain.

It´s the same when it comes to Jesus, about his goodness, and about the reality of his existence.
It´s impossible to get to taste and see his goodness without wanting to share it forward automatically. So that they would have the same chance to that grace and goodness that you once tasted.

It wasn´t always like that.

I still remember, while living in australia, where my life was changed forever by God, when he revealed his excistence and goodness to me personally. And how I decided to seek his face always, no matter what the cost would be, for the rest of my life.

( most of the people allready know my testimony so I´m not going to share it now, but shortly to give an idea for those who don´t know, God wrecked me and radically changed my life 3 years ago. God led me to australia to a bible school, and the rest is history. There´s a link on the right side where you can actually watch the testimony on a video, but it´s all in finnish unfortunately. back to the text!)

At that time( in australia), I still used to think very differently. I remember how I told God outloud, that this thing taht we had, belongs to no one else and stays only between me and him. I also told I would never come back to finland. I also remember saying this to one of my staffs in the school, and being mad about it.
I had found something, that I was not going to give up, no matter what.
What I had tasted about God´s goodness and his existence, in australia, was something very different that I had ever faced anywhere, where I had been before.

First reaction was perhaps that this treasure I will keep and hide, so that no one or nothing can take it away. Maybe I was scared that if I try to include any other people or things on this journey, I will lose what God had shown to me. And that I didn´t want to happen of course not, he literally saved my life, and I would not let anyone to come and take it away.
However! Something started to change in me, during this school. All of a sudden my heart started to work differently and the way I used to think about certain things started to shift.
The more and the harder I searched and missed God, I somehow started to change from the inside. Sometimes not even realizing it myself.

At one point I just realized I kept talking about God with everyone, and I was super excited about everything that had something to do with him. Even after a 16 hour workday of Just reading his word I still wanted to keep having conversations about God till the early hours before the next day again.  Sometimes about all the miraculous things I had read or heard about him doing, sometimes about all the testimonies I had heard God doing to other people.

I also had lots of friends in australia that you could probably call "radical" believers.  Being saved from different backgrounds, who were serving the lord with all their hearts and also living their faith out! they were actually living and doing the things like it´s in the bible, that most of the people in the western countries only read about.
Often they prayed for people on the streets, and they were healed from different kinds of sicknesses. Once we were sitting in a cafe, and a woman walks us by using crutches, and leaves carrying the sticks instead of using them, because she was totally healed after a prayer...
(I have some unbelievable stories, of what God did)
 And people were touched powerfully each time by the love of God.
I wanted to walk like that as well. walking in the love and in the power of the holyspirit.

There had to be more than just reading about God and all the works that Jesus did, and keeping all that just for yourself.
So, I asked God to teach me what praying means, .because I had no understanding about it. I actually used to hate praying, because I tought it was only a religious thing what christians do, because they have to... that you pray father in heaven before going to bed, only because your concience stays cleaner that way and you might sleep better. I seriously had no idea what praying means, so I asked God to teach me and also start using me as he had been using my friends on the streets.
And well, that didn´t take too long. In just couple of days things started happening.

For the first time I heard God speaking, so clearly, that I knew it was him. I was walking on the street, heading to a way different direction, when suddenly I heard God saying turn around, walk here and there, go straight,etc. and stay in that place.
He led me to this one little boy who was playing at the beach by him self. A way longer story short.
God told me to stay with this kid, till his fostermother showed up. She told how this boy comes from a really rough family background, where his parents literally had tortured him, and used fysical and spiritual violence towards him. He even had burning marks in his body from cigaretts. And he was not more than 10 years old....

She told how he is always spending time by himself being withdrawn. keeps fighting in the school all the time and had not that meny friends.
She also told how he has been diagnosed with adhd, and refused to leave the beach, and because the woman herself was disabled, she couldn´t go and pick the kid, because the beach was surrounded by a stonewall about two meters high, and she couldn´s climb down.

As she was describing the boy, Somehow it was easy to identify with him. I recogniced someone that I knew very well. Someone who came from a very different family background than this kid that I met, but who also used to spend lots of time just byhimself when he was a kid. sometimes isolated from others, fighting alot, and not having that meny friends during the very first school years. Someone who also struggled a lot with his concentration throughout the school years.
It was like going back for 15 years in the time , seeing myself playing at the beach, having too big toughts in my head to even think about at that age.
Right away I told her how God spoke to me and led me there and I knew I needed to pray for them, and more specifically for the kid. what makes it more interesting was that the lady had tried to get him off the beach, but with no reaction from the boy.
Right away when she said "Johan wants to pray for you" he turned around with a big smile in his face, jumped up to where we were, took my hand and said, yeah, you can pray for me.

Till that day I had never prayed for anyone before, and because it was a popular beach it was crowded at that day and people gathered to see what was happening. but when I was holding their hands and started praying, Gods love filled me and it was like everything else just disappeared from my mind.
And as I was praying something really cool happened. When I prayed for the adhd, saying let your kingdom come and in your kingdom there´s no sicknesses, I felt this warm, thing going through my arm and it was like a wave dance move,  that started from my hand and continued to the boy. At that moment the boy took a tighter grip of my hand.
After the prayer you could see something had already happened. His way of communicating was somehow littlebit different and he could focus now to everything I was saying, with big bright eyes.
At that moment I felt how God was speaking to this boy through me, those words came from the holyspirit. And he was talking about how nothing that had happenend to him was not his fault, and that it was not God´s will, but he was there with him the whole time and he wants to heal his heart and that he will not abandon him...
Seconds later He almost screams because of joy and says " your the best prayer in the world" and he grabs my hand and says he wants to pray for me...
ARE YOU FRIGGING KIDDING ME! I MEAN HOW GREAT IS GOD HEY!
A 10 year old boyt from a therrible background, kneels in front of me and wants to pray for me!!
There we are both on our knees on the street and he starts praying "God, thank you for Johan, thank you that you love me and thank you that you are real".
we smile to eachother for the last time, they leave to their car, and I just remain there all silent, and just think what happened.

On that moment I KNEW what I want to do for the rest of my life.

I wanted to live in Gods guidance, telling about him and loving people with the same love he had poured  into me.
I had never had as thankfull, joyfull and important feeling, as I had on that day.
I mean, If God can take me from a place where I used to be before God, and change all that into a beautiful situation where the allmighty and loving God, uses me to love that kid like just happened, then I definitely without any doubt wanna do that for the rest of my life, seeking and loving him, getting to know him better no matter what, or where it will take me, it´s all worth it, it´s all worth because of him and what he has already done! Thank you Jesus. Ahhhh... HE IS SO GOOD!

From this day on a crazy series of testimonies and stories  from the streets and churches started, where I witnessed Jesus moving with a power I had never seen before. I witnessed tens of people being healed from different sicknesses. I saw deaf people getting their hearing back. Twisted legs coming back straight. Legs growing, back being healed, even holes from a bone that were there because of a surgery disappeared during the prayer.... believe it or not, I saw it.
God also healed my both knees during s simple prayer. For three and a hald years I suffere from my knee problems, and now they were totally healed... okey back to the point!

Matthew 22:36-40"Teacher, which is the greatest commandment in the law?" Jesus replied:" Love the lord your God with all your heart and with all your soul and with all your mind, this is the firs and greatest commandment. And the second is like it:" love your neighbour as yourself. All the law and the prophets hang on these two commandments."

1st chronicles 16:8-12" Give thanks to the lord, call on his name; make known among the nations what he has done. Sing to him, sing praise to him; tell of all his wonderful acts. Glory in his holy name; let the hearts of those who seek the lord rejoice. look to the lord and his strength; seek his face always. remember the wonders he has done, his miracles, and the judgments he pronaunced, O descendants of israel his servant, O sons of Jacob, his chosen ones."

Matt. 7:7-8"Ask and it will be given to you; seek and you will find; knock and the door will be opened to you. For everyone who asks receives; he who seeks finds; and to him who knocks, the door will be opened."

Pretty soon after coming back from australia, I´ve got into  the "christian scene" if you call it so. finland is a very small country and especially among the christian the circles are small. I´ve had the opportunity to do lots of things in a short time. With people who are thirsty for more and are brave and courageous the bring the gospel to the people in different ways. Brave to love people with out the fear of man. Great people and great stuff, such a punch of loving brothers and sisters.

If I think about all the stuff I´ve had the opportunity to be doing spreading the good news it´s crazy. Never came to my mind when I was still in australia that when I come to finland I would be talking about Jesus in the radio(few times already), or in some christian newspapers sharing the stories from our missiontrips, or even being in the television sharing my testimony. Not mention that  I would be talking in churches, or sharing my testimony in a big confference just like couple weeks ago, that went online to the tv.
It NEVER came to my mind that God would actually make one of my biggest dreams to come true, which is to worship him! Him who is behind all this, all that I have been talking about, him who saved me and gave a reason to live and to live for others. That I would be doing it on big stages, with an incredible band full of super talented musicians and singers and worshippers with different kinds of talents. No way...

Wow... How good is he! When I left to australia, I knever tought I would be doing these things. Especially keeping in my mind that it was supposed to stay only between me and God... Praise the lord of all that has happened to make his name known!

All this doing, and all this stuff, even if it´s for his glory and for the sake of his name, doesn´t fill that hunger inside of me. Just that deep desire to get to know him better. To get closer to him and his presence. No matter where it might lead me, or what it might actually look like. No matter what the cost is.
There´s also a thing I need to talk about.
When I prayed for that boy on the street, and saw how God was pouring his love into him, I NEVER did it so that I could speak on the radio, or be in the paper or speak in front of the church. It never even came to my mind! Just like all the other tens and now already hundrets of miraculous testimonies of the works of the all mighty God. Testimonies from the streets and churches. NONE of these thing were done with something else on the mind, than that the people would Experience the same love and power that HE once showed and poured into me. So that they would be drawn closer to the allmighty God. And if there has been any other motivators behind it, I repent right now, and ask forgiveness, because it´s all about him, and what He has done. All the glory to him forever!
All these thing have just happened, and awesome that the media has made it possible to share it to more people.

I´ve come to realize, that among the church or among the christians, you can allways do something. You can arrange big meetings, speak in churches, pray for the sick on the streets, and if you´re not the one making all this happen, there is allways someone else to invite you to do something. And it just continues like that, forever.
And I am not saying that all that doing and spreading the gospel would be the bad thing here.
It says in Ephesians 2:10"For we are his workmanship, created in Christ Jesus for good works,which God prepared beforehand, that we should walk in them."

So I know this okay. Like it´s in us, to live for him, tell about him, preaching, teaching, making all nations to his disciples and following the example of Jesus, and to do the things he has called us to do. And I believe we are ought to be working hard for those things and be flexible.
And I will do it too! In the way God wants me to. In a way, he has created me to do it.

BUT

I  don´t ever want to find my self on a place, where I realize that I am talking about Jesus but in a way, like I can´t remember the first time I fell in love with him. Where it all started. Where I couldn´s face people with that genuine love, like with that kid in australia.
I don´t ever want to find myself in a place where I would have stopped searching more of him.
Like he wouldn´t be the most important thing in my life anymore, that he wouldn´t be the number one priority in my life. Like I wouldn´t have that childlike faith and zeal in him, the allmighty  God in heaven, who sees and hears everything.
To find myself in a place where that treasure I once found, which was so important and precious to me, wouldn´t feel as incredible anymore!

NEVER!!!

I want my love to God, stay as real as it has been, and that my love for people stays like it.
And that I can allways be real in front of god, just like in the beginning. And everything that I do, I will do it with him, allways being led by him, staying obedient to him, or otherwise I won´t wanna do it. I am here to please God, not humans.

It´s possible to do things in his name, but searching his heart anymore, like in the beginning. Suddenly " love the lord your God with all your heart, with all your soul, and with all your mind" is only a verse among the others that you can preach about, but don´t really live by it yourself.

Some of the saddest examples I´ve seen so far were in africa. Where poverty made people do the craziest things. People actually preached on the streets for money, even young girls... and you can only imagine how far the gospel was from the good news.
Once there was a meeting and pastor was ivited to come and preach. First thing he asked, was how much money he would get out of it? the answer was really short- no need for you to come!

Don´t get me wrong here either. I mean I met the most incredible pastors and leaders and believers, who walked like Jesus more clearly I´ve seen anyone walking before. And I highly appreciate them. But you saw this sad examples too often also.
God didn´t save us just to do things in his name. here is a great passage from a book I´m reading at the moment, and it´s describing this same topic very well.

"Moses saw something the others didn´t

How clearly we see God's face through his manifestations depends on our heart's attitude. Like we saw in the previous chapter, Moses experienced God in a different way than the Israelites. Because there was a deep desire in Moses' heart to know him, he got to experience a revelation that the israelites never did. Moses got to see Gods figure, the Israelites didn't. 'It says in Psalm 103:7  that Moses knew God's ways but Israel knew only his actions.
Gods ways can be observed in his actions, but only those who are hungry for him, recognize them.
For example when we see a testimony of God taking care of something, it's a sign. And it points to something greater than itself. In this case Gods provision points back to him, back to the one who gave it.
It's not complicated to focus on asking where it points to. Our values that are being shaped by the desires of our hearts are affecting wether we are interested in using our time for that or not.
If we value the acts of God more, than who he actually is- if we are motivated by religion instead of our relationship with him- we are not focusing to recognize the greater revelations behind the acts.
          It's sad how some people are satisfied with what God can do, and don't really care who he is. Prioritizing it like that, will cost you at some point. Many have ignored the meaning why they were created, because they've settled only to do the works of God, and they have missed the affection of his face-the most important search and the highest destiny in our lives.
            There's a price we have to pay, to see more clearly. Moses' whole life was preparing him to see God. His success as the leader of israel was totally dependent on his ability to observe and follow Gods presence and voice in every turn. There was a time once where God gave him a chance to succeed as a leader of israel in a different way. He offered an angel to take them to the promised land.
The angel would have taken care that he would have succeeded, like God had promised. But Moses was thirsty only for God, not just the acts, where God could make him succeed. He precisely wanted to follow gods precense and said "if your presence does not go with us, do not send us up from here." (Exodus 33:15).
            Moses was such a great leader, because he wasn't interested on his own success, but knowing God instead. He preferred a desert with God, than the promised land without him, which by all means was a nobel choice. Many of us haven't passed this test. We have chosen the pleasure of fullfilled dreams rather than God's world, which seems to have a high price to pay. They chose the inferior and were left out the heavenly reality, that was already at hand, they didn't see it. We are being offered that heavenly reality already down here on earth, it's not only for the eternity..."
(Face to face with God - Bill Johnson)

Our first calling is to love him, and to seek him and his presence with everything we have!

I want to challenge you to think for a littlebit, because these next questions have challenged  me personally a lot

would you be willing to sell all your stuff to get into a bible school if God speaks you about it?
Imagine this situation!
You are being part of this giant christian confference with thousands of people. People are being saved, all kinds of amazing things would happen. Suddenly God would tell you, that you don´t know anything about my kingdom. I want you to move and live with the poor and learn about me from them and from the orphans. And you would have to move from a nice western country into a poor thirldworld country, would you be ready?
Would you be ready to love the lord and to seek him with everything you have even if it would take you to the ends of this world.?

Would you still trust that he is good? Would you be ready leave without knowing where to live, or without even knowing how te get all the money for the food?
How to support your family? Would you be ready to go, without you being paid any money for it, and people would keep you insane?

These are no fake questions, but real life for people, who have decided to follow him, no matter what the cost is. Would you trust that he is good and takes care of you?

I know I´m willing to live my life as a sacrifise for him and I´m going to be one of those "fulltimers" if you can call it that. So now it is my time to think who am I living for and how deep am I willing to go with him. How much do I really want to know him? How much am I willing to die to myself and be obedient to what he says.
Do I recognize myself asking him to fill and do my plans too often instead of asking what do you want me to do?

I believe everything comes from knowing him. Being always looking for him and renewing our minds constantly. I mean it talks about it in the bible. 2corinthians 3:18"And we, who with unveiled faces all relflect the Lord´s glory, are being transformed into his likeness with ever-increasing glory, which comes from the lord, who is the spirit"

I believe the key is that we look for him, his will and his heart all the time. And that we give full control to the holy spirit to do the work in us that is meant to be done. That we are ready to die to ourselves and our own selfish desires. The fact is, that you can´t force anyone to change. God doesn´t wan´t any robots that had been forced to love him. It is up to us wheter we are willing to die to ourselves or not, and let his will happen in our lives.

When God tells us to love him with with everything we have, I don´t believe he is saying that with an angry voice, but because he knows that only by loving him with everything, with every cell that is in us- we will truly come to know his love for us, and for the people he wants to love through us.
All that "doing" and work will come when we search for him, don´t worry, trust me...
Like I said it´s like a chain reaction. I search him - Find him - fall in love - and can´t stop talking about him, or doing thing with him.

My knowledge is very low and my own journey with him is still only in the beginning. And the deeper I go with him, the less I know. But I felt I need to talk about this, and it´s very important.
How can you go deeper with him in your own life? I ask that you would pray God to show you how to learn more about him.

On the next post I will reveal my next step more clearly, and why and how I choose india as my next country to go on a missiontrip :)